Apsankukka

Valokuvaajan tulosta oli sovittu, kuvia suunniteltiin otettavan tilan lehmistä, aidoista länsisuomenkarjan kantakirjaeläimistä. Puhtaana säilyneen länsisuomenkarjan ansiosta koko paikkakunta, Ruoveden pitäjässä Pohjois-Hämeessä – vähän syrjässä – sijaitseva Pohjaslahti, oli saanut huomiota.

Salusen karjakko Eeva Niemi asettui Apsankukan kanssa kuvattavaksi navetan nurkalle, kuvan taustaksi sopi talon kymmenisen vuotta aiemmin valmistunut päärakennus ja pihan aittarakennus. Taivas oli pilvetön, aamupäivän aurinko suorastaan häikäisevä. Nyt kuvattiin
Apsankukka, länsisuomenkarjan kantakirjalehmä numero 252. Se oli syntynyt 1915 ja se oli Sievän ja Apean Monninpojan jälkeläinen. Kuvassa Apsankukka on kantavana, 4. elokuuta 1917 sille syntyi vasikka, ruskea nuppo Pulmu, jonka isä oli Monnintähti. Tarkka kuvaushetki ei ole muistissa, mutta koska Apsankukka on jo kantakirjassa, on sillä jo toinen, ehkä kolmas poikiminen edessä. Olihan maitotuotos yksi kantakirjaan ottamisen peruste.

Lehmiin panostus ei ollut väheistä. Paikkakunnalle oli perustettu Maamiesseura vuonna 1906. Sen ja myöhemmin (1921) perustetun Pohjaslahden karjantarkastusyhdistyksen palkkaama tarkastuskarjakko kiersi alueen taloissa tehden koelypsyjä ja ohjaten karjan ruokinnassa.
Pohjaslahdella järjestettiin myös useita suuria maatalousnäyttelyitä karjanäyttelyineen ja erilaisine kilpailuineen.
Panostus karjatalouteen ei siis ollut vähäinen, siitä kertovat talon isännän Eetu Salusen ja tarkastuskarjakko Ida Fribergin muistiinpanojen merkinnät Salusen karjasta:
Salusen isännän Eetu Salusen (s. 1872) kirjoittaman Omaisuusluettelon mukaan länsisuomenkarjan kantakirjalehmiä vuonna 1917 oli Salusella seitsemän, muita yhteensä 3-vuotiaita lehmiä oli kolme. Yli 2 1/2 vuotiaita sonneja oli kolme, hiehoja kolme ja vasikoita seitsemän. Kiertävän tarkastuskarjakon Ida Fribergin tarkastustulosten kirja kertoo tarkemmin:
Sen mukaan Salusen navetassa lypsi Ruskanen (s. 14/3 1904), se teurastettiin 11. lokakuuta. Siellä oli Rusko, joka myytiin 27/1, Rusina (s. 1905) ja Nurmike (s. 1908). Muun muassa Rusina ja Nurmike olivat maatiaistyyppisiä lehmiä, sarvista ruskeita. Ihana (s. 1/1 1910)
myytiin 2. marraskuuta Mänttä O.y:lle. Monni-sonnin jälkeläisiä olivat Pilkanen (s. 1911), Sievä (s. 1911), Heluna (s. 1912), Nastike (s. 1914) ja Nellike (s. 1915). Mielikki oli syntynyt 1911, sen emäksi mainitaan L.S.K 223 Nättike ja isä Jumpo 316, Mielikki oli maatiastyyppinen nuppo ruskea. Mielikin vasikka on saanut nimen Sorja (s. 1915), Sorjan isä oli Apea Monninpoika sama siis kuin Apsankukan.

Omaisuusluettelon mukaan sonneja oli talossa kolme. Monni-sonni oli Kolkin oman sonniosuuskunnan sonni, kantakirjassa numerolla 5, joka oli sijoitettuna Myrylle. Kaikki Salusen sonnit olivat Monnin jälkeläisiä ja nimettykin sen mukaisesti: Apsa-Monninpoika, Monnin-tähti ja Monnin-muisto, joka oli vasta kolmen kuukauden ikäinen vuonna 1917.
Monnin-Tähdestä on selitys, pienet nakkasarvet, vaalean ruskea, vähän kimonkarvanen, herttaotsa, hyvärakenteinen. Monninheimo-niminen sonni myytiin tammikuussa.

Tarkastustuloksien yhteenveto eri lehmistä jakaa lehmät säännöllisiin ja epäsäännöllisiin lehmiin. Säännöllisiin on laskettu ne, jotka ovat olleet tuotannossa koko vuoden, epäsäännöllisissä on vuoden aikana myydyt, teurastetut sekä ensikertalaiset. Joka kuukausi on lehmistä tehty kolme koelypsyä, joiden perusteella on laskettu mm. kuinka paljon lehmä
lypsää maitoa ja määritelty rasvaprosentti. Koelypsyt teki tarkastuskarjakkona toiminut Ida Friberg. Helmikuussa 1917 koelypsyt olivat 2, 15. ja 25. päivinä. Koepäivinä annetut rehuyksiköt on myös merkitty muistiin. Vuoden aikana maidossa oli 9–13 lehmää.
Tuotannolliset keskimäärät vuodessa olivat 2261,5 kg maitoa, 99,93 kg rasvaa ja keskimääräinen rasva % oli 4,41 (keskiarvo 6 lehmältä), taloudelliset keskimäärät (10,9 lehmältä) olivat hieman alemmat. Tarkastuskarjakko teki rehulaskelmat lehmille ruokintaa
varten. Sen mukaan lehmille syötettiin pellavansiemenjauhoja 9,2%, rehuvehnäjauhoja 6,3%, kaurarouhetta 5,1%, heiniä 26,3%, herne-kaurah. 3,8%, peluja ja ruumenia 11,9%, ruisolkia 2,9%, juurikasveja 5,1%, tuor. rehua 1,5% ja laidunta 27,9%.

Lisää voit lukea linkistä: https://salusellasatavuottasitten.blogspot.com/2017/

Ajankuvia -sarja syntyi kunnioituksesta menneitä sukupolvia kohtaan. Arjen kauneuden näkemisestä ja viehätyksestä siihen, mitä polkua olemme tänään, tässä ja nyt – mikä on ollut tie, jota esi-isämme ja -äitimme ovat kulkeneet. Ajankuvia – välähdyksiä erilaisista lähteistä – kertomuksia ja tarinoita sekä ennen kaikkea valokuvia.

Tutustu myös muihin tuotteisiimme www.salustaipale.fi ja www.pakohuonekiipeli.fi